Lestadiolaisuus päättäjän ohjenuorana

Keskusta pohtii Sipilän suosiokatoa. HS:n teettämän kyselyn mukaan pääministerin suosio mataa nyt suunnilleen samalla tasolla kuin Alexander Stubb siinä vaiheessa, kun omat saivat tästä tarpeekseen ja heivasivat syrjään uuden sateentekijän, Petteri Orpon, tieltä. Puoluejohdossa täytyy käydä keskustelu, kuinka tästä rämmitään ulos ja kestävämmälle pohjalle, tuumii kansanedustaja Timo Kalli. Se, joka ilmoitti, ettei aio ilmoittaa vaalitukijoitaan, kun ei hotsita. Kun siitä ei tuomita.

Joko keskustapuolueessa ei lueta lehtiä, sitä valtamediaa, tai sitten sieltä on kadonnut ymmärrys siitä, miten maata pitäisi hallita. Tai sitten alkeellisinkin oikeudenmukaisuudentaju. Yksi asia on varma. Siellä on erkaannuttu kiitettävästi tavallisen vähävaraisen kansalaisen arjesta. Kansanedustaja Annika Saarikko selittää huonoa tulosta paitsi Sipilän julkisuuskompuroinneilla, myös hallituksen päätöksillä. Hän toteaa, että tälle vaalikaudelle ovat osuneet 2010-luvun ”ehdottomasti vaikeimmat” päätökset. Kumma lausahdus tai sitten hän selitti asian mukavammalta kuulostavaksi. Ne ”vaikeat” päätökset eivät nimittäin ole yhtään vaikeita. Syrjäytyneiltä, sairailta, eläkeläisiltä ja muilta heikosti toimeentulevilta leikkaaminen on helppoa kuin heinänteko rikkailta viemiseen verrattuna. Sellaiset päätökset ne vasta vaikeita ovat. Mahdottomia. Niinpä niitä ei tehdä.

Timo Soini tiesi hyvin valitessaan ulkoministerin salkun. Hän tiesi tultavan tekemään äänestäjiensä kannalta hankalia päätöksiä, mutta myös uskonnolliset syyt. Pääministerimme arvot nousevat lestadiolaisuudesta. Soini on katolinen ja hänellä on toiset arvot ja ne ovat usein luterilaista kirkkoa vastaan. Kaksi etua: saa olla maasta poissa, eikä tarvitse mittailla katolisen ja protestantin voimia toisiaan vastaan.

Juha Sipilällä on kristillinen vakaumus. Hän on Rauhansanalainen. Rauhan Sanan hallitusta johtaa rovasti Ari Juntunen, Sipilän vaimon veli. Suku on tottunut johtamaan. Sipilä lienee jo yrityselämässä ojentautunut niin, että johtaja on ehdoton auktoriteetti ja esivalta. Nyt hän pääministerinä edustaa valtioesivaltaa. Esivalta on Jumalan asettama. Siis hän on Herramme meille esivallaksi asettama ja meidän tulee olla Hänelle kuuliainen.  Rauhansanalainen liberaalius on sitä, että jokaisella on omantunnon vapaus ja oikeus toimia mielensä mukaan myös hengellisissä asioissa. Kunhan on esivallalle alamainen.

Kun Susanna Kuparinen käsitteli pääministerin vaimoa Eduskunta -näytelmässään, kävi pääministeriltä käsky Ylelle, että Kuparisen on poistuttava Pressiklubi-ohjelmasta. Kun Ylen toimittaja käsitteli Sipilän sukulaisten firmaa, joka oli saanut pääministerin päätöksellä 100 miljoonaa lisärahaa saaneelta Terrafamelta, sai toimittaja lähteä.

Pääministeri loi ihmeen Talvivaaraan, mutta sitä ei huomioitu. Vain se pipo pääministerin päässä. Ja poikien ja serkkujen firma. Väärin huomioitu. Pääministeri tuohtui, että kenellekään tulisi edes mieleenkään epäillä hänen omatuntonsa puhtautta. Kertoo enemmän epäilyn esittäjästä kuin kohteesta. Sipilä on nimittäin pelastaja. Messias. Nuhteeton.

Hän aloitti TV-puheensa syksyllä 2015 ilmoittamalla: ”Suomen tilanne on poikkeuksellisen vakava”. Sitten hän kertoi, miten HÄN tulee maamme pelastamaan. Hän on päättänyt niin, että Suomi ei pelastu, ellei HÄN, Messias, jota kauan on odotettu, pelasta sitä. Hän kertoi, että Suomi on velkaantunut seitsemän vuotta miljoona euroa tunnissa. Pyhänä ja arkena. Eli seitsemän lihavaa vuotta on nyt takana ja edessä seitsemän ankaraa nälkävuotta. Ja niin se käy toteen. Kiristämispäätöksiä on tehty ja tehdään. ”Moni asia tehdään jatkossa pienemmällä rahalla kuin aiemmin”, kuten hän totesi.

Esivallalla on silläkin esivalta, nimittäin perustuslakivaliokunta. Suomea yhtiöitettäväksi saatettaessa lakeja on täytynyt säätää lujaa tahtia ja useat niistä ovat törmänneet perustuslakiin. Siinä Sipilä varmasti komppaa Soinia: perustuslakivaliokunta on aikansa elänyt. Pitää saada tuomioistuin sopivine nimityksineen.

Mutta keinot löytyy aina. Jos lait eivät mene sukkana läpi ja perustuslakivaliokunta tökkii, niin tehdään ihan oma budjetti. Eduskunta on hyväksynyt muutoksia lakiin valtion omistuksista ja omistajaohjauksesta. Reformiin kuuluu Valtion Kehitysyhtiö Vake Oy:n perustaminen. Se saa haltuun myytävät valtion omistukset. Saadut rahat jäävät yhtiöön - eduskunnan budjettivallan ulkopuolelle. Rahojen käytöstä päättävät hallitus ja omistajaohjausministeri eli pääministeri. Messias. Messiaan ei tule pelata napeilla. Alkuvaiheissa Vake Oy:n tase, likvidoitava omaisuus ja siis pääministerin suoraan valtaan alistuva, on 2,4 miljardia euroa. Kelpaa Messiaan sillä pelastaa ja yhtiöittää maa sekä vapahtaa meidät alamaiset valtion omaisuudesta.

Päästäkseen osalliseksi pelastuksen autuudesta, täytyy kansalaisen kuulla pääministerin ääneen julistettu Suomen nousun evankeliumi, jonka julistajan täytyy olla ”ennen uskonut” ja ”Pyhästä Hengestä osallinen” ihminen ja oiva kapitalismin airut. Pääministerimme on. Amen.